Arto Antturi: Valkoiset farkut talvellakin...

Arto Antturi: Valkoiset farkut talvellakin...:

"Pääsiäinen tuntui melkein poikkeuksellisen rauhalliselta, kun mediassa ei pyöritelty mitään raflaavaa Jeesus-aiheista skandaalia. Olihan siellä toki heittoja, kuten Loka-Laitisen kolumni Raamatusta hyvänä satukirjana, mutta siihen olemme tottuneet. Olisko huomaamatta kuitenkin käymässä niin, että Muhammed-pilapiirroskohun seurauksena toimittajien pyhyyden tunto on herkistynyt? Enää ei viitsi Jeesustakaan vetää joka välissä lokaan, kun se alkaa näyttää epäuskottavalta suvaitsevaisuuden kannalta. Muslimimaailman huumorintajuttomat ylireaktiot alkavat siis nostaa jumalanpilkan jälleen maallistuneen median tietoisuuteen. Tai ehkä kuvittelen vain."

Arto Antturi: Juhlaa ja kurjuutta

Arto Antturi: Juhlaa ja kurjuutta: "Yksi suomalaisten joululaulujen toistuva teema on joulun ilon saapuminen keskelle puutetta ja kylmää. Joulu tulee kaikille, ”luo köyhän niin kuin rikkahan”. Mutta olen aika varma, että joulun tulemisessa köyhälle ja asunnottomalle tänä vuonna sinulla ja minulla on vielä tehtävää. Se kohmeinen varpunen jouluaamuna, jolla pieni tyttökulta antaa siemenen pienoisen, on meidän veljemme enkeleiden maasta. Se katuja tallaava koditon, jolle sinä tarjoat tänä jouluna lämpöä ja turvaa, on Joulun Herra, Jeesus Kristus. 'Minkä teette yhdelle näistä vähimmistä, sen te teette minulle', hän sanoo."

Arto Antturi - Sitaati

Blogger: Arto Antturi - Lähetä kommentti: "Evankeliumi siis opettaa, miksi on niin vaikea puhua totta läheiselle ihmiselle. Samalla se osoittaa, miten huonoja me itse kukin olemme kuulemaan läheltä tulevia viestejä."

Arto Antturi: Leppilampi ja elinvoimainen kirkko

Antturin ajatuksia blogaksesta Arto Antturi: Leppilampi ja elinvoimainen kirkko:

• Jukka puhui suurin piirtein siihen tapaan, että jos kaikki keskustelussa esiintyneet toiveet, ideat ja unelmat kirkosta toteutuisivat, tarvittaisiin itse asiassa juuri sellainen kirkko kuin meillä nyt on! Rakenteineen, virkoineen, organisaatioineen kaikkineen.
• Kyse ei siis ole siitä, että meillä on vääränlainen kirkko, vaan siitä, että me itse emme elä sitä todeksi.
• Hän puhui rukouksesta elämäntapana, vaikka se helposti mielletään jonkinlaisena suorituksena.
• Meidän tulee siis kasvaa aikuisiksi ja alkaa elää todeksi sitä kirkkoa, joka me olemme. Kaikki sen rakenteet, virat ja organisaatiot ovat sitä varten, että niissä eletään todeksi ihmisen suhde Jumalaan, joka on kaiken elämän ja elinvoimaisuuden lähde.
• Ajattele, kaikki kirkon rakenteet ja virat ovat olemassa tätä varten. Resursseja meiltä ei ainakaan puutu!"

Artoa taas ajatusten pohjaksi

Ongelmana on vain se, että se yhtenäisyys, jota vaalitaan, ei ole totta. Hengellinen elämä on jo nyt kaupungeissa ulkoistettu erilaisille liikkeille, eivätkä viralliset seurakunnat ole oikeasti seurakuntia. Ekumeenisen liikkeen suurimpia opetuksia on varmasti se, että yhteyttä voidaan parhaiten etsiä silloin, kun osapuolet saavat aidosti ensin olla sitä, mitä ovat. Ei sitä kannata pelätä. Vapaus vallitkoon.

Teologien ja työntekijöiden kollegiaalinen keskustelu lienee tasolla "Ei se oo silleen..."

Blogi on hyvä paikka ravistella herättäviä ajatuksia - toteutuksen tehokkuus saa aikaan tsunamin kaltaisia vaikutuksia ja täällä maakunnassa niiden soveltaminen ei ole haluttua...

Olin aikoinaan kesäkoti Mäntylinnan isäntänä seitsemän kesää. Kesäkoti oli vasaran alla ja se sitten myytiin kolmisen vuotta sitten yksityiselle. Seurakuntien talousjohdon kanta oli se että se toimisi soveliaammin yhdistyksessä kuin seurakuntayhtymässä - eli pienet yksiköt ulkoistetaan pois paikalliseurakunnasta ja näin on tapahtunut. Suunnitelmallisesti estetään aitouden esiin tuloa...

Vastinettani jatkoi Antturin kirjoituksessa nimimerkki maria, sanoi...

Pelko taitaa olla merkittävä jarru henkilöseurakuntiin siirtymisessä. Pitäisi osata luopua pohjoisen lampaidenhoitomallista ja omaksua raamatullinen eli ajatella, että lampaiden ei tarvitse olla aidatulla alueella, jotta lauma olisi turvassa, vaan että lampaat pärjäävät vapaanakin seuraamalla paimenen ääntä...

Osoita kirkolle ja sen palvelijoille kunnioitusta

Poiminta Arto Antturin helluntaisaarnasta :

Pyhä Fransiskus sai 1200-luvun alussa Jumalalta kutsun korjata rapistuvaa kirkkoa. Sen sijaan, että olisi käynyt uudistustyöhön saarnaamalla korruptoitunutta papistoa vastaan, hän alkoi osoittaa kirkolla ja sen palvelijoille kunnioitusta, joka kuuluu Kristukselle. Luulen, että se pelasti kirkon. Ja luulen, että se pelastaa kirkon tulevaisuudessakin. Siis se, että kirkko alkaa kunnioittaa Kristuksen läsnäoloa keskellään

Viikon lainaus

Tiedotusta

Arto Antturi (flunssassa): On sunnuntaiaamu, kirkonmenojen aika ja makaan kotona sängynpohjalla läppäri sylissä toteuttaen edesmenneen Helsingin Saalem-seurakunnan johtajan, Eino I. Mannisen ohjetta: "On parempi ajatella sängyssä jumalanpalvelusta, kuin jumalanpalveluksessa sänkyä."

Taas Antturin blogiin

Kirkon sisäisiä erimielisyyksiä ratkottiin inkvisition aikana roviolla. Varsin karskia sisäistä laadunvalvontaa!?

Kun kolleega kuuntelee toista niin saa uusia ajajuksia, vaikka Pauli kertoo kommentissaan "ja osaa vieläkin soittaa urkuja, mikä seikka aiheuttaa kanttorille ylimääräisiä paineita...". Näiköhän Antturin kohdalla on myös kyse?

Ohjaisin Antturin blogiin Joulupukin (uudet) vaatteet.

Olen pahoillani, että joskus luterilaisen kirkon papit, naispapit erityisesti, kuulostavat samanlaisilta isojen ihmisten sadunkertojilta. (Miespappien perisynti on yrittää kuulostaa auktoriteeteilta).

Lue lisää ... Joulupukin (uudet) vaatteet. Ja kommentoikaa Antturin blogia! Jotta miespappejakin valmistuisi - kuulisimme bassoakin kirkoissa.... Ruuttunenkin on pappi....

Ps. Antturi on laulanut PAPASNOMAMAS yhtyeessä eivätkä ole mitään halvatun pappoja.

Lainaus pappojen sivuilta: "Isäksi voi tulla vahingossa mutta papaksi voi vain syntyä"

Virret kokonaan

Arto Antturi kirjoittaa blogissaan

"Kysyin häneltä, mitä ajatuksia hänellä on psalmien laulamisesta. Yhteisön rukoushetkissä psalmit lauletaan aina kokonaisina katolisen kirkon tapaan, eikä lyhennettyinä ja sensuroituina versioina kuten meidän jumalanpalveluksissa.

Paavina voi ajatella eri lailla kuin professorina

Arto Antturi blokissaan:

Kun Ratzingeristä tuli paavi, yhteisö (Comunità di Sant' Egidio) tietysti odotti mielenkiinnolla, miten suhde kehittyisi. Vuonna 2005, jolloin hänet oli juuri valittu, Ratzingeriltä ei tullut Rauhan rukoukselle mitään viestiä. Johannes Paavali oli lähettänyt sellaisen aina, joka vuosi. Tämä jonkin verran mietitytti yhteisöä. Katkos kuitenkin johtui vallanvaihdokseen liittyvästä perinteen katkeamisesta. Tänä vuonna, kun vietettiin Rauhan rukouksen 20-vuotuisjuhlaa Assisissa 4.10., Ratzingerilta tuli tapahtuman osallistujille 6-sivuinen yksityiskohtainen ja teologinen kirje, jossa hän antoi täyden tukensa.

Regensburgin puheen jälkeen paavi joutui myös pyytämään yhteisöltä diplomaattista apua, kun islamilaisessa maailmassa alkoi kuohua. Sattumalta kardinaali Soldano oli juuri mielenosoituksia edellisenä päivänä jättänyt tehtävänsä Vatikaanin ulkoministerinä ja uusi Bertone oli pihalla kuin lumiukko. Kohu ainakin opetti uudelle Rooman piispalle, että professorina voi ja saa ajatella asioista eri tavalla kuin paavina. Paavi vaikuttaa tekemisillään jopa enemmän kuin puheillaan. Kardinaalien tekemisistä kukaan ei pidä lukua.