Isäni johti kitarakuoroja viisikymmentäluvulla. Laulajia jotka soittivat kitaraa, laulettiin unisonossa. Joissakin kokoonpanoissa oli viuluja, harmonikkoja ja jopa sitroja ja sahoja. Vaasan kaupunginorkesterin trumpetisti piti sitä erittäin harmoonisena. Reijo Korhonen pitää todennäköisenä kitarakuorojen soinnin olevan parempia kuin aikoinaan musiikkikasvatuksen tason noustua. Harrastus hyydytettiin a capella laulun tieltä kirkkokuorojen keskittyessä niihin.
Nyt voitaisiin herättää henkiin hyvä harrastys. Hanuria käytti jo Aimo Känkänen.....
Löysin Nokiamission verkkokaupasta http://www.nokiamissio.fi/kauppa/product_info.php?products_id=478&osCsid=535:
Tämän äänitteen tarkoituksena on nostaa esiin Pitkästä kirjasta lauluja, jotka mielestämme ansaitsevat tulla muistetuiksi. Nämä laulut herättävät meissä useimmissa paljon muistoja ja tunteita. Monet niistä ovat sanomaltaan ajankohtaisia ja koskettavia, koska ihmisen elämä on edelleen vaikeaa vaellusta, Jumalan etsimistä ja taivaskaipuuta. Makaan telttapussien päällä puhujapöntön takana. Tallattu ruoho tuoksuu nenässäni ja ilma on tiivis syrjäkylän koulun teltassa. Isä on juuri lopettanut palavan herätyssaarnansa ja pieni kitarakuoro virittäytyy pitkän laulukirjan ääreen. Väsymys alkaa painaa pientä miestä ja vaivun uneen tutun laulun säveliin: "Tuhlaajapoika vieraalla maalla..."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti