Tämä on joukkokirje Irenen ja Sepon kavereille ja sukulaisille. Varoitus, tää on pitkä, voi lukea osissa!
Terveiset Dallasista!
Syksy meni niin kiireessä, että emme ehtineet edes heippaa sanoa kaikille. Lopulliset hallinnolliset päätökset ja siirtyminen Dallasiin papiksi tapahtui loppujen lopuksi hyvin nopeasti. Niinpä kaikki muuttoon liittyvät operaatiot ja asunnon vuokraukset ja Sepon työ Seurakuntien Lapsityön Keskuksessa Lauttasaaressa syyskuun loppuun asti tekivät syksystä todella hektisen. Tähän kun vielä lisätään Irenen opiskelut Helsingissä. Hänenhän piti suorittaa kaikki opinnot ennen muuttoa niin että Dallasiin jäi vain gradu. Siinä meni kreikat,hepreat, latinat ja käytännön harkat samassa rytäkässä. Yöt sitten purettiin kämppää ja hoideltiin muuttoon liittyviä asioita, jaettiin tavaroita kavereille hoitoon ja vietiin mökille ja myytiin autoja ja vähän muutakin roinaa. Lokakuun alussa Sepolla alkoi työsuhde Finnish Lutheran Church of North Texasin kaa.
Syyskuun puolivälissä käytiin muutaman päivän reissu Dallasissa ja etsittiin ja vuokrattiin talo. Sitten vaan matkalaukut messiin ja lokakuun 10.päivänä muutettiin tänne. Jokunen viikko meni asioita hoidellessa, ajokorttien kokeet ja ajot,autojen ostot, huonekalujen hankkimiset, vakuutukset, lasten koulujutut ja Pepin hoito. Nyt alkaa olla pikkuhiljaa asiat kondiksessa. Asioiden hoito on ollut tosi byrokraattista – vähän kuin ois Venäjällä. Kaikki asiat on säännelty tosi tarkkaan ja joustoa ei tahdo löytyä. Tänne tulee niin paljon ihmisiä maailmalta, että yksi suomalaisperhe ei tee mitään poikkeusta. Olo on välillä kuin afgaanisissillä tai terroristiepäilyllä – suomalainen ei saa erityiskohtelua.
Yhteiskuntakelpoisen ihmisen oikeudet on ansaittava paikan päällä. Kaikkiin asioihin pitää maksaa depositioita, jopa perheen kännyköiden saamiseen piti antaa 2000 taalaa pantiksi vuoden ajaksi. Luottokelpoisuutta ei ole. Se on hankittava ajan kanssa. Suomessa oleva omaisuus ja luottokortit ja säännöllinen palkka eivät auta. Kaikki lähtee täällä nollasta. No rahaa on palanut, kun on ostettu käteisellä kaksi autoa – täällä ei voi liikkua muuten, ja kotiin kaikki tarpeellinen. Onneksi taalan heikko kurssi on aluksi helpottanut euro-ihmistä. Tosin Sepon palkka ikävä kyllä tulee taaloina. Joten motskaria emme ole vielä tohtineet ostaa, vaikka hyviä on paljon kaupan. Suomalaiset harrastavat japskipyöriä, samoin autoissa eurooppalaisia tai japskeja.
Duuniakin on tehty. Messut pyörii, 1.adventtina oli Sepon tehtävään siunaaminen.
Marraskuussa käytiin San Diegossa etelä-kaliforniassa tekemässä toimintasuunnitelma ja samalla katseltiin vähän tulipalotuhoja. Sattumalta siellä oli samaan aikaan eksegeettien maailman konferenssi ja olimme kutsuvieraina siellä pohjoismaiden illanvietossa ja Irene kävi joillakin luennoilla liittyen hänen opiskeluihinsa. Suomesta oli 12 hengen delegaatio, muuten osallistujia oli pari tuhatta. San Diego on tosi viehättävä paikka , meri ja vuoristo ja muutenkin hieno kaupunki. Viime viikonloppuna oltiin Mexico Cityssä. Kastettiin yksi aikuinen suomalainen suomeksi,englanniksi ja espanjaksi ja pidettiin joulumessu Suomen suurlähettilään residenssissä. Paikalla oli Mexicossa asuvat suomalaiset reilut sata henkeä. Muuten pääkaupunki oli hieno kokemus, 22 miljoonaa asukasta pienessä vuorien ympäröimässä kattilassa 2500 metrin korkeudessa.
Pilvenpiirtäjiä, kuplavolkkaritaxeja ja köyhyyttä ja saasteista, mutta myös valtavasti historiaa, nähtävää ja tosi ystävällisiä ihmisiä ja tietenkin kymmenien miljoonien ihmisten pyhiinvaelluskohde Guadalupe, jossa mekin vierailimme.
Ensi lauantaina lauletaan täällä kauneimmat joululaulut, sunnuntaina on kaste ja ensi tiistaina San Diegossa kauneimmat joululaulut. Sitten joulun pyhinä meillä on kaksi joulukirkkoa ja Irene saarnaa vielä kahdessa paikalliseurakunnan messussa eli sen luterilaisen seurakunnan, jonka kirkon vuokralaisina olemme. Sitten onkin aika aloittaa ensi vuoden suunnittelu. Loppiaisena on kaste Houstonissa 4 tunnin ajomatkan päässä ja Nuutinpäivänä eka messu. Sitten tietenkin pyhäkoulu pyörii ja 8 rippikoululaista täällä ja yksi San Diegossa. Täällä on tosi rautainen vapaaehtoisten porukka,tosin pyhäkouluopettajista on nyt pulaa. Täällä kun vaihtuu porukka aika tiheästi.
Tää seurakunta eroaa muista Amerikan suomalaisista seurakunnista siinä mielessä, että seurakunnnan status on jumalanpalvelusyhteisö, joka on hiippakunnan ja ELCA:n alainen ja jolla on oma hallinto eli kappelineuvosto, jonka puheenjohtaja olen. Meillä ei siis ole omaa jäsenrekisteriä. Toinen suuri ero on se, että täällä ei ole eläkeläisiä ollenkaan. Kaikki ovat
työikäisiä sinkkuja, aviopareja ja paljon lapsiperheitä. Ja kolmas poikkeus – porukka vaihtuu aika usein. Nokian työntekijöiden komennusaika on 1-3 vuotta. Useat ovat jääneet pois Nokialta ja ovat perustaneet omia firmoja tai ovat muiden suomalaisfirmojen palveluksessa, heistä osa on jäämässä tänne. Useilla on jo Green card ja joillakin jopa kansalaisuus. Vaihtuvuus tuo ongelmia vapaaehtoisten toimintaan. Juuri kun homma lähtee rullaamaan tulee muutto jonnekin päin maailmaa. Kesällä lähti 13 perhettä pois, joitakin tuli lisää. Nyt jouluna muuttaa pari perhettä ja muutama perhe odottaa päätöksiä. Täällä on tosi halpaa asua, sen takia kukaan ei haluaisi lähteä San Diegoon tai Nykkiin, missä Nokialla on uusi toimipiste. Täällä saa komean 10 huoneen linnan jopa 500 tuhannella taalalla, Nykissä vanhasta pienestä 60-luvun rapatusta omakotitalosta eräs perhe maksoi 1,8 milj. taalaa – ja kaukana keskustasta. Halpuuden takia tänne muuttaa jatkuvasti jenkkejä itä ja länsirannikolta. Eli tämä on kokonaisuudessa erittäin rajusti kasvava alue. Koko ajan rakennetaan ja meksikolaiset hoitavat kaiken suorittavan työn. Mutta työ ainoana työntekijänä on todella haastavaa ja opettavaista, samoin näiltä luterilaisen kirkon papeilta oppii paljon. Hekin ovat ainoita työntekijöitä seurakunnissaan ja toimivat vapaaehtoisten kanssa.
Täällä on kaikkiaan noin tuhatkunta suomalaista. Joulukuun alussa osa väestä kokoontui lentokenttähotelliin viettämään itsenäisyyspäivää perinteisen gaalaillan merkeissä. Pari -kolmesataa oli paikalla. Tommi Läntinen yhtyeineen oli esiintymässä ja tietenkin suurlähettiläs Lipponen paikalla. Lipponen kertoi meille, että tää Dallasin porukka eroaa itä ja länsi rannikon suomalaisista. Rannikoilla nöyristellään ja jäädään jenkkien jalkoihin. Täällä sen sijaan businesmaailmassa suomalaiset menevät rinta rottingilla ja näyttävät jenkeille, kuka osaa. Täällä suomalaiset ovat ansaitusti ammatillisesti ylpeitä eivätkä alistu jenkkien itsekehujen edessä. Suomalaisten menestyksestä voi lukea upouudesta kirjasta, jonka Talentum on saanut valmiiksi joulumyyntiin: Petri I. Salosen kirja: Onnistu suuressa maailmassa. Tunnemme Petrin, sen firma tekee juuri meille kotisivuja, on kova luu koko jenkkilässä. Seppo pelaa golfia hänen vanhoilla mailoillaan, kun ovat molemmat leftejä. Me ei muuten pidetty Tommi Läntisestä, mutta nuorempi väki, lähinnä lätkäpelaajat puolisoineen tykkäsivät. Aikaisempina vuosina kun on ollut Danny, Paula Koivuniemi ja puhujina Esko Aho ja Lenita Airisto???
Ihmiset täällä ovat tosi ystävällisiä ja välittömiä. Asumme aivan uudella asuntoalueella vuoden vanhassa omakotitalossa, missä on harvinaisen iso piha. Täällä asuu meidän lisäksi kaksi suomalaisperhettä. Muuten suomalaiset asuvat Nokian konttorin lähella Irvingissä ja kirkon lähellä Coppellissa. Meillä on kolme makkaria, iso olohuone-ruokatila keittiöyhdistelmä ja terassi ja nurmikenttä niin ja tietenkin kahden auton talli. Tämä Lantanan alue on rankattu melko korkealle Texasissa turvallisuus ym muiden asioiden kannalta: isot uima-allas alueet, lukuisia tenniskenttiä kaksi kuntosalia ja kaikki ilmaiseksi käytössä sekä erittäin arvostettu ja vaikea golf-kenttä – tosin maksullinen- ja maaseudun rauha ja korkealle rankatut koulut ja päiväkoti. Alue on jakautunut pinempiin asumisyksiköihin, joilla jokaisella on oma nimensä ja hintaluokkansa. Eli on alue, jossa 2 milj taalan talot, 1 milj. talot jne niin että jokaisen naapurina on samaan sosiaaliluokkaan kuuluva ja samantasoisen auton omaava ihminen. Asuntoalueesta enemmän
www.lantanatexas.com. Meiltä alkaa maaseutu, niitä JR Ewingin tiloja lukemattomia – tosin talot ovat isoja linnoja, välillä tuntuu ihan uskomattomilta luomuksilta. Hevosia, aaseja, vuohia, härkiä joka pihassa.
Andrea käy ratsastamassa parin minuutin pyörämatkan päässä, vanha rodeokunkku ja villihevosten kouluttaja on erittäin hyvä opettaja, kahdeksan kerran jälkeen Andrea hyppii jo aitoja. Muuten Andrea harrastaa cheerleaderiä ja Marcel pelaa korista ja odottaa juoksukautta kuin kuuta nousevaa.
Tää aluehan on tasaista preeriaa. Asujaismisto on levinnyt Dallasin keskustasta n 50 mailia joka suuntaan. Dallas-Fort Word-metropleksin alueella asuu noin 6 miljoonaa asukasta. Meiltä on Dallasin keskustaan 45 min matka. Siellähän ei ole muuta kuin muutama pilvenpiirtäjä, ei siellä yleensä kukaan käy, koska kaikki ostarit ja palvelut on asuntoalueilla. Koris,lätkä ja futis on keskustassa. Emme ole vielä ehtineet katsomaan. Telkkaristahan ne kyllä aina näkee. Joka ilta joku Dallasin jengi pelaa. Jere Lehtistä on näkynyt lasten kanssa Suomikoulussa ja Jeren vaimo on meidän neuvostossa ja lasten kanssa aina pyhäkoulussa.
Peppi käy parina päivänä viikossa 9-14 metodistikirkon kerhossa tässä lähellä. Andrea ja Marcel käyvät pyörällä koulussa 8 -15. Sepolla on toimisto kotona ja kirkolla. Kirkolla ollaan silloin kun on joku tilaisuus. Täältä on kirkolle noin puolen tunnin matka. Irene kävi syksyn aikana kaksi kertaa viikossa TCU-yliopistossa Fort Worthissa , jonne on noin tunnin matka. Kevätkaudella opinnot jatkuvat siihen asti kun gradu on valmis. Samalla Irene on meidän seurakunnan ja paikallisen amerikkalaisen seurakunnan harjoittelija. Eli me tehdään kimpassa hommia. Sitten kun on vapaata, käydään kuntosalilla, lenkillä, tennistä pelaamassa ja pari kertaa on oltu jo golf-kurssilla, jota pitää suomalaisille yksi meidän neuvoston jäsen. Täällä on golfkenttiä joka nurkalla ja ne on halpoja ja hyviä.
Kelit ovat nyt olleet viime aikoina kylmiä, aamulla nollassa ja riippuen pilvisyydestä lämpö nousee kymmeneen tai jopa kahteenkymmeneen asteeseen. Nyt on kylmä virtaus niin kuin ootte varmaan lukeneet lehdistä jäämyrskystä. Jääalueille ei ole kuin parisataa mailia. Mutta suurin osa vuottahan täällä on kuumaa, kesällä lämpö voi olla pitkään 40 astetta. Suomalaisethan tulevat kesällä Suomeen tai lähtevät Coloradoon, jossa on kuulemma aivan mahtavat maisemat ja vaellusmaastot. Syyslomalla monet olivat hiihtamässä Coloradossa, mutta ehkä useimmat menevät Karibialle ja Meksikon Cancuniin. Meilläkin on ensi vuonna yksi pappien kokous Karibian risteilynä. Täällä muuten kaikki koulutukset ja kokoontumiset ovat perheille – siinä mielessä eroaa Suomen kirkon systeemeistä.
Tänään on pyhäkoulun joulujuhla ja sitten koti joulukoristeisiin, naarureilla on jo yli 5000 lamppua ja kymmenen valoporoa pihalla. Lauantaina tulee tänne Irenen vanhin lapsi jouluksi ja Sepon äiti - maaliskuuhun asti!!!
Elo täällä on mukavaa ja mielenkiintoista, Irene viihtyy erittäin hyvin, Seppo kaipaa vähän hiihtoa, avantoa ja mökkiä ja tietenkin Suomessa olevia lapsia.
Tervetuloa käymään, päänkallistuspaikka aina löytyy. Laitamme tähän yhteystietomme.
Meidän yhteystiedot:
Osoite: Irene Erkko ja Seppo Vesala
345 Bentson Dr.
Lantana, TX 76226
USA
Email: seppo(at)rejoicelutheran.org känny: +1 972 310 0166
irene.erkko(at)helsinki.fi känny: +1 972 310 0167
Kotilanka: + 1 940 725
3617
Lankapuhelimeen
lankapuhelimesta soitettaessa halvin vaihtoehto on Globetelin ulkolinja eli
99588 1 940 725 3617,
maksaa vain 7 senttiä minuutti. Aikaero Texasiin on 8 tuntia.
Skypeosoite: seppojairene, skype on tietenkin kätevin tapa jutella.
Joulun odotuksen merkeissä terveiset ja siunausta kaikille!
Irene, Seppo ja lapsetPs. Meillä ei ole ajantasalla kaikkien yhteystietoja, voitte jakaa tätä viestiä eteenpäin.
Ps. Liitteenä joitakin kuvia täältä, San Diegosta ja Mexico Citystä
Ps. Pappisveljille tiedoksi, jos teiltä löytyy seurakunnasta hyväkuntoisia alboja ja stolia, niin ottaisin mielellään tänne, postimaksut kyllä maksan.
