Jo vuosikymmenten ajan seurakuntalaiset ovat kertoneet syynsä kirkkoon kuulumiseen. Kaste, avioliittoon vihkiminen, hautaan siunaaminen, hautausmaiden ylläpito, kummina oleminen, kirkollisten juhlapyhien perinne, lasten ja nuorten arvokasvatus sekä erityisesti vammaisista ja vanhuksista huolehtiminen ovat pitäneet kiinni seurakunnassa.
Näiden syiden merkitys jäsenyydelle on vain kasvanut koko 2000-luvun ajan.
Pelkään kuitenkin, ettei seurakunnille riitä noin yksinkertainen, seurakuntalaisten teologisestikin hyvin perustelluista toiveista ja perustoiminnoista lähtevä strategia, vaan sorrutaan erilaisiin imagoa ja tuotetta kirkastaviin markkinatoimiin Helsingin seurakuntien tyyliin. Siitähän sitten seuraa lähinnä vain säälin ja myötähäpeän tunteita – ja lisää kirkosta eroavia.
30.1.09
Yksinkertaisia, seurakuntalaisten teologisestikin hyvin perusteltuja toiveita
Lainaus Juha Pessin Vierailijan kolumnista Myötähäpeää ja mahdollisuuksia Etelä-Suomen Sanomista 30.1.09.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti