Kävin tänään Marian Kammarissa lukemassa parin kuukauden kotimaa lehtiä. Pauli Pietiläinen otti kantaa aloitteeseen jonka mukaan liturgisesta laulusta tulisi luopua . Pauli korosti että tervehdysten lauluminen kohottaa tekstiä ja sen arvoa, Paulin sannanotto liturgiasta osuu naulan kantaan.
Toisessa kotimaassa oli Petri Laaksosesta kokoaukeman juttu, jossa mm. totesi ettei messussa käynti saa olla mikään säveltapailusuoritus. Minulla itsellä on ollut sama kokemus. Liturgia ei voi olla ho-ho-ho-hoo. Tekisi mieli alkaa viheltämään.
1 kommentti:
Hyvä kommentti. Kommentoisin tuohon, että jos ohjaaja on sisällä liturgisessa laulussa (= kokee oman itsensä osana suurempaa kokonaisuutta ja on sisäistänyt sen, mitä on tekemässä) luulen, että hän saa välitettyä tekstilähtöisen tulkintansa kuulijoille. En koe liturgista laulua kummajaisena jumalanpalveluksessa, vaan siinä on tilaisuuden toimittajilla tarkan harkinnan paikka mitä terpeellista ottaa mukaan toimitukseen. Ei tuu hyvää soppaa, jos se on valmistettu vain mausteista!
Lähetä kommentti