Keskiviikko muodostui joulunalus vierailupäiväksi.
Purkkiorjat kierrätyssoitinyhtyeen banjon soittaja Vesa ja Hanski poikkesivat iltapäivällä. Toivat joulutervehdyksenä pikkujalkaan istutetun pienen puun. Ja viinerpitkon jota tuli otettua liikaa. Verensokeri oli illalla 11,5.
Pohdimme musiikin muuttumista 60 - luvun jälkeen hengettömämpään suuntaan. Samaa viihteellistä sävelmattoa kuulin maanantai-iltana Ristinkirkossa jossa esitettiin Sakari Kokkosen kuorojen joulusäveliä. Viidentoista minuutin kimaran jälkeen oli tuntui kuin olisi syönyt kilon karamelleja. Tunti kymmenen minuutin kohdalla läksin kotiin jo on kyllin tunnelmassa (es ist genug). Tilaisuus oli lämminhenkinen kunnianosoitus kuoromestarille. Jäin kaipaamaan musiikin ryijyä vertikaalista hyppyä - seinäsäveliä jotka olisivat kuin lentävä matto eli tonaalisia ja modaalisia sointukulkuja kuin jazzissa. Sovittajan kyvyt olisivat riittäneet.Hanski sanoi ruutuni olevan liian korkealla. Kysyi että onko niskat kipeät. Vastaus korvissa kohisee kirjoitukseen.
Tuoretta itämaista musiikkia kaipaaville linkki: Punainen lentävä matto.
Seppo ja Irene kävivät tuomassa Illan suussa joulutervehdyksen.
Sari afrikkalaisen au-pairinsa toivat joululeivonnaisia - valitti että suomessa käytetään liikaa valkoista sokeria.
Ajatus mennä Pro Canton konserttiin jäi kytämään. Lippu.fi ei myy lippuja viiden päivän jälkeen ennen konserttia. Puhelu maksaisi 1,85 euroa/minuutti joten käyn aamulla kysymässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti