Ruokalassamme oli neljä vuotta sitten ja sitä ennen Kannaksen koulun oppilaita kaksi kerrallaan avustamassa asiakkaita jotka eivät itse kykene ottamaan ruokaa. Palvelu päättyi kun Kannaksen koulussa muuttui oppilaat vanhemmiksi.
Musiikinopettaja Mikko Kalliomaa kertoi että harjoittelu oli tärkeä oppilaille koska se oli heidän ensimmäinen työkokemuksensa. Tärkeyden huomasi huomasi pukeutumisesta. Oppilaat hoitivat asukkaiden mielestä palvelunsa hyvin vaikka soraääniäkin kuului. Mikko Kalliomaan mielestä oli vahinko ettei nuorilla ole enää tällaista mahdollisuutta. Nuoret suhtautuivat vammaiseen tavallisena ihmisenä määräävänä toimijana.
Jos asiakas halusi pelkää läskisoosia, niin hän sai sen ilman vihannesten tarjoamista.
Enemmän mallinnuksen paradigmasta... Kouvolan seudun vammaishanke
Kannaksen koulun lopetettua tilalle on tullut koulutuskonsernista sosiaali- ja terveysalan opiskelijoita jotka suhtautuvat vammaisuuden mallintamisessa sekä medikaalisesti ja/tai sosiaalisesti vammaiseen asiakkaaseen asiakkaan ollessa täysin objekti tai sosiaalinen asiakas.
Lähihoitajaksi valmistuvan koulutuksesta puuttuu ravintolapuolen elementtejä – erityisruokavalioiden tuntemus ja moninaisten dieettivalmisteiden osalta, Tehtävä on aika vaativa. Asiakas on saattanut ravintoterapeutin vastaanotolla (60 minuuttia) – tietämyksen siirto linjastolla ei onnistu hetkessä tai muuten linjaston jonon pituus kasvaa ja lämmin ruoka jäähtyy kun ei tunneta tarjolla olevia eineksiä.
Tulisipa Kannaksen oppilaat takaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti