Lauantaina oli Arvo-Rock pikkuvesijärvellä. Paikalla oli runsaasti kuulijoita kaikkiaan 9000. Miellyttävä äänentoisto (87 dB) yllätti. Yleisö oli siististi, suurempia ongelmia ei ollut. Akaisempi blogaus Rock-konsertin valmistelu
Maanantaina oli kesäillan urkumusiikki Ristinkirkossa.
Ristinkirkon tyhjentäminen jatkuu uruilla... Edellisellä kerralla myin ohjemalehtisiä nyt sain istua kuulijana. Olli Pyylampi soitti "akatemian" tyylisen ohjelman (osoitettu urkutieteen nörteille) säveltäjinä Bach, Pachelbel, Lübeck, Franck. Bachin Preludi ja fuuga 2-molli BWV 548 alkoi järkälemaisesti Plenolla ja jatkui samalla rekisteerauksella korvia kyllästyttävästi. Uruissa on neljä sormioita - urkuri on kuin lapsi karkkikaupassa joka ei osaa valita eri makuja.
Kolmen jumalaa huutavaa koraalia (Ich ruf zu dir) kyllästytti. Lübeckin versio ei ollut säveltäjän parhaasta päästä.
Franckin h-molli koraalissa oli asiat kohdallaan. Ohjelmassa oli kiinnostava tieto - Franck ei kyennyt kiipeämään enää urkuparvelle säveltäessään kolmea koraalia eikä päässyt itse soittamaan niitä.
Koskahan urkurit huomaavat yleisönsä ohjelmavalinnoissa. Asian harrastajakaan ei jaksa olla aina korrektin kohtelias (ymmärrän että nuoriakin soittajia pitää kuunnella). Onneksi voisi aurinkoisena iltana mennä pihalle... Yleisöä oli vielä paikalla kuutisenkymmentä... Pariisissa Basbastre sai kirkon pullistelemaan 1700 luvulla soittamalla oppera-alkusoiton tyylistä musiikkia. Pietiläinen soitti Straussin Trits träts polkan edellisellä kerralla. Viini paranee lielissä niin varmaankin tämä kiinnostava soittaja kunhan alkaa luottamaan korviinsa.
Urut soivat Ristinkirkossa riittävän voimakkaasti eikä ole 400 akustista luukkua vaatimassa akustista nörttineroa ohjaamaan niitä.
